torstai 12. tammikuuta 2012

SE VIRTA KUN PULPPUSI VAIN

Se pulppusi syvältä, 
jostain sydämen tienoilta. 
Lämmin, kuulaasti säteilevä virta. 
Lempeästi, hoivaten, hyväksyen. 

Pyysin siunausta tulevaisuudelle, 
sijaa mahdollisuudelle, 
tilaa onnelle… 

Viileä henkäys sipaisi kättäni, 
silitti rukoukseen painunutta päätäni, 
huojensi ahdistustani. 

Sydämeni oli täysi – 
sinne ei mahtunut mitään muuta.

Se virta kun pulppusi vain… 

2 kommenttia:

Mustaleski kirjoitti...

Joskus ei mahdu ja joskus on liian täynnä... Toivon valoa elämääsi ja niin enhän minä osaa mitään siunauksista puhua, olen niin maallinen, mutta jos sellaista on, niin sitä:)

Sylviira kirjoitti...

Kiitos, sitä samaa sinullekin, Mustaleski! :)

LUETUIMMAT