Oi että taidan keikutella perin juurin köykäisenä lastuna runomaailman laineilla.
Sillä en millään voi käsittää runoudeksi sitä, että sanoja ladotaan peräkkäin mielivaltaiseen järjestykseen ja yhdistellään niitä sitten mitä kummallisimpiin yhteyksiin toistensa kanssa...
Sillä olen aina luullut, että runo kertoo kauniisti tai sydämeenkäyvästi asioista...
Sillä minusta runossakin kuuluu piillä jokin tarina...
Mitä järkeä on lukea nk. runossa samaa mitä uutisissa ja lööpeissä jo kerrotaan? Siitähän tulee vain pahalle tuulelle. Eikö runon kuuluisi viihdyttää, yllättää, lohduttaa, lievittää tuskaa, ilmaista niin iloa ja onnea kuin alakuloakin? Olla RUNO?
Mutta olenko vain vanhanaikainen, ajastaan jälkeenjäänyt, mistään tietämätön, Takapajulan mitään ymmärtämätön kalkkis?
Sillä en halua kuulla järkyttäviä, raakoja asioita runon kautta...
Sillä en halua lukea sikinsokinsuollettujasanoja...
Sillä en halua kyllästyä, työlääntyä, pahastua, kauhistua...
Sillä haluan NAUTTIA sanojen helinästä, runon poljennosta, rytmistä, mieltä hyväilevistä ilmaisuista...
Eikä sen runon tarvitse olla sen kummemmin riimitelty, soinnutettu, kyllä suorasanainenkin voi kuvailla rytmikkäästi, humoristisesti, kauniisti, lempeästi, lohduttavasti, soiden ja helisten.
Siis köykäinen lastu...
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vanhanaikainen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vanhanaikainen. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 10. heinäkuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
LUETUIMMAT
-
Loskaista on, jalat kastuvat. Illalla Pinjuska kääriytyy mummiin, käy masun päällä rauhoittumassa, sitten linnoittautuu kainaloon. ... -
Hyvää Joulua! :) ”Teille on syntynnä Vappaottaja”, eli Luukkoan jouluevankeljumi kaenuulaesittaen: Siihe aekaan Aokusti-keisari anto me...
-
Mökkimatkalla aikaudun Iihin , jossa asuin noin 34 vuotta sitten. Ihmettelen ja loksauttelen leukojani tuon tuostakin, sillä kovin palj... -
Mummi oli nostelemassa karjalanpiirakoita pöydälle, kun hän kuuli auton kaartavan pihaan. Hän meni ovelle. Kun se aukesi, takana seisoi ma...
-
Seitsemän vuoden sisällä olen kokenut kolme leikkausta, joista ensimmäinen oli kaikkein kipein, satuttavin ja yllättävin. Silloin minut leik...
-
Oi mikä tärkeä päivä tänään perheessämme onkaan! Pepille nimittäin aukeaa tänään opin ohdakkeisen tien ensimmäinen, salaperäinen ja ikimuist... -
--> Tämänkertaisen Rokualle tulon syyksi paljastukoon nyt se, että kahdestaan halusimme juhlistaa päivää, jolloin tulee vierähtänee...
-
Kävimmepä sunnuntaina vaihteeksi ihailemassa Suomussalmelle perustetun Teatteri Retikan perushahmoa Eero Schroderusta . Tällä kertaa hän esi...
-
Renkaat humisevat vaimeasti, kun tie ahmii autoa. Puristan rattia ja koetan karistaa mielestäni siellä pörrääviä ajatuksia, mutta ne ilkkuva...
