PEUKKU

USA sai uuden presidentin. Mitäpä siihen voi sanoa? Ei muuta kuin sen, että odotamme uuden presidentin asettuvan uomiinsa ja aloittavan tasaantuneen ja vastuullisen asemansa mukaisen hallitsemisen.

Pelotti kyllä, ennakkoon, mitä sitä kieltämään. Nyt on vain pakko uskoa, että vastuun istuessa hartioilla typerät jututkin unohtuvat ja maailma saa vielä hämmästyä. Peukku sille!

TASAISTA TIHHUUTUSTA

Itsenäisyyspäivän vastaanotto alkaa. Veteraanit saapuvat kättelemään, kurkkuani kuristaa ja pakenen keittiöön tekemään voileipiä. Kuuntelen ja katselen salaa, liikutus vapisuttaa (mieleeni hiipii ajatuksia, miltä näistä veteraaneista mahtaakaan tuntua nyky-Suomessa, samalla ikävöin isääni). Pian saan kuitenkin työni tehtyä ja siirryn sohvannurkkaan katselemaan.

Vesa-Matti Loiri Eino Leinoineen tihuuttaa jälleen; tutut sanat tunkevat suoraan sydämeeni saaden sen soimaan ja värähtelemään. Soile Isokoski Suojelusenkeleineen palauttaa hetken pikku oppilaani muistotilaisuudesta, jolloin kyseinen laulu ryöpsäytti loputtoman tulvan. Mietin, missä se suojelusenkeli silloin oli, kun siihen tilanteeseen päädyttiin, oliko hän hetkeksi vilkaissut muualle vai oliko suloisen lapsukaisen päivien määrä tullut täyteen niin aikaisin...
Finlandia-hymni suuren kuoron esittämänä ja viimein Maamme-laulu tuhatpäisen joukon laulamana pitävät kasvoni tasaisen märkinä. Minkäs sille voin, herkistyn  helposti kyyneliin asti enkä koskaan selviä kuivin silmin erinäisistä lauluista (joiden joukkoon kuuluu mm. Veteraanin iltahuuto).

Mahtoi olla väkevä tunne saada osallistua sellaiseen tilaisuuteen. Hienoimmat itsenäisyysjuhlat, mitkä koskaan ennen olen nähnyt - mahtava sali, ihana ohjelma niin tuttujen suomalaisten kirjailijoiden tekstein kuin tunnepitoisten laulujen kantavin aalloinkin sekä sujuva esiintymisten vaihtuminen ilman välissä toikkaroivaa juontajaa. Kiitos, presidenttiparimme! 

Ja Tambere, tietenkin.