Oi mikä tärkeä päivä tänään perheessämme onkaan! Pepille nimittäin aukeaa tänään opin ohdakkeisen tien ensimmäinen, salaperäinen ja ikimuistoinen portti. Oihhhh...Melkein muistan tuon suloisen päivän itsekin... Miten tunsinkaan silloin astuvani suorastaan pyhälle paikalle, kauan kaivatulle, malttamattomasti odotetulle, olkoonkin se vain pienen syrjäkylän kaksiopettajaisen koulun piha, jonka vastakkaisilla puolilla koulu ja asuntola tarkkailivat toisiaan. Ja sinne asuntolaanhan sen pienen seitsenvuotiaan tyttösen oli muiden lailla asetuttava, olipa koti-ikävä kuinka suuri tahansa...
Peppinjan toinen osapuoli, Pinja, aloittaa eskarinsa varmaan lähes yhtä suurin odotuksin kuin siskonsa aloittaa koulun. Hänellä se jatkuu kuitenkin entisessä tutussa päiväkodissa, joten ihan niin suurta mullistusta ei päivien kulussa tapahtune.
Sydäntäni huuhtoo liikutuksen ja haikeuden värisevä tuuli.
Olkoon kaikkien näiden pienten matkalaisten polku turvallinen ja valoa täynnä!
säv. trad, san. K.
Raitio, sov. J. N. Lahtinen/L. Kangas
Pien on tuossa
matkalainen,
kirjat, taulut
laukussaan;
silmä kirkas,
hohtavainen,
viel´ on puna
poskillaan.
Minne minne käypi
tiesi,
pieni, reipas
matkamiesi?
”Kouluhun!”, sä
vastaat mulle
toivon hymy
huulillas´.
Käyös siis, ja
Herra sulle
olkoon siellä
oppaanas’.
Ahkeruuteen aikas’
käytä,
isän, äidin toiveet
täytä!
Säännön tiedän
taatun vakaan:
rukoile ja työtä
tee!
Tiedot, taidot, sen
mä takaan
siten sulle
aukenee,
tunnossasi rauha
säilyy,
puhtautta silmäs’
päilyy.
Ja kun kerran
koulustasi astut elon taistohon,
kunto sull´ on
povessasi,
voimakas käsvartes´
on,
taitosi myös käytät
varmaan
kunniaksi maasi
armaan.
