Uni ei enää tullut eikä enkeliäkään näkynyt, joten lampsin keittiöön ja lämmitin termospullosta eilistä kahvia. Lisäsin siihen choco cappuccino-raepussin, ettei maku olisi liian kitkerää.
Nautin kahvini vuoteessa Maria Wern’iä katsellen ja sen loputtua kellistyin tyynyjä vasten horrostamaan. Totesin jälleen kerran, että kalloon sahattu puoliympyrä ei ole viidessä vuodessa luutunut, vaan leikattu osa elää vaihdellen kolojen paikkoja reunoillaan. Välillä siihen sattuu, jos nojaan johonkin.
Laittoivat muka niiteillä kiinni silloin, mutta luulenpa, että ainakin osa niistä seikkailee nyt pitkin kalloa. Yhdenkään en ole ainakaan huomannut putkahtavan päänahan läpi. Vielä.
No, syksyllä 2024 on kuulemma lopputarkastus kuvauksineen, mikäli syöpäosastoja ei jo silloin ole hoitajapulan vuoksi suljettu. Sitten sitä soapi olla omillaan...
Yks valopilkku siinä leikatussa kohdassa kuitenkin on: siinä kasvaa kiharoita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti