Kaikkein ihastuttavin oli Lammin seurakunnan keskiaikainen kivikirkko. TIESIN eläneeni niihin aikoihin, jolloin kirkko oli rakennettu, sillä se tuntui niin tutulta ja rakkaalta. Kun olin sisällä kirkossa sen upeita koristemaalauksia ja alttaritaulua ahmimassa ja käännyin ihastelemaan urkuparvea, helähtivät urut soimaan, ja niinhän siinä kävi, että kyyneleet ryöpsähtivät silmistäni ja vajosin liikutuksesta vapisten lähimpään penkkiin...
Erinäisten seikkailujen ja sivuteitten harhailujen jälkeen pääsin onnellisesti, tosin rättinä kotiin, mutta onneksi pystyin vain nauramaan kaikille niille hassuille jutuille, joihin tahtomattani/tietoisesti "hulluuteni" johtamana jouduin.
Virkistävä reissu! Mitäpä muuta tämänikäinen kaipaisikaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti