Houkuttelut, maanittelut, kiskittämiset sekä ruoan tarjolle asettaminen menevät hukkaan, sillä mikään ei saa katteja liikahtamaankaan. Lähden viimein pois, omaan kotiini pakkaamaan ja jätän poikani jatkamaan tutustelemista. Illalla toinen oli sitten kuitenkin uskaltautunut saunan kautta sängyn alle, sallinut jopa armollisesti hiukan silitystäkin, mutta syliin ei sitten millään, toinen taas oli viettänyt yönsä sohvan tiukassa suojapaikassa. Kumpikaan ei ollut suostunut syömään palaakaan.
Niin, vastahankittujen kissojen mummi tässä, lapsenlapsiaan jo toisen kerran huoltamassa käyneenä. Vieläkään kissat eivät uskalla lähestyä, toinen sentään antaa silittää kiukaan kyljessä kuuhottaessaan, mutta toinen pysyttelee jääräpäisesti piilossaan; lienee yhä tuohuksissaan siitä, että joutui kantokoppaan tulomatkalla. No, aikuisen kissan tottuminen uuteen kotiin ottanee aikansa.
2 kommenttia:
Kissat ovat omapäisiä persoonia! Meni kolme vuotta ennenkuin naapurin toinen kissa suostui tulemaan luokse, vaikka niitä monta kertaa vuodessa hoitelen:)
Vasta nyt kissat tulevat pojan luo, mutta minua ne pakenevat yhä sängyn alle eivätkä mitkään maanittelut tepsi. :)
Lähetä kommentti