- Tää toivoo sinut ikuisiksi ajoiksi keijuksi. Ja sillä on hieno sininen tukka.
- Kiitos. Tää pikkukarhu ei kuole koskaan eikä kasva.
- Sopiiko että tämä keiju kuoriutuu kohta?
- Eikö ne keijut synny kukista?
Toisella ruskea, toisella turkoosihuivi tukkana, piiiiitkänä, vyöllä päähän kiinnitettynä.
- Tää käyttää voimiaan hyvään tarkoitukseen.
- Se sai rakkausvoiman ja tulivoiman, myös vesivoiman
(koska kukat huoneessa kuivahtaneet)
...ja pelotteluvoiman.
Joulumekko vaihtuu vaaleanpunaiseen keijuasuun...
Kun mummina tuota kuuntelee ja katselee, mitä muuta enää elämältä tahtoo?
2 kommenttia:
Satu elää, se muuttuu todeksi lasten tarinoissa ja leikeissä.;))
Mikä meijjän mummojen on ollessa ja elläissä, kun nuita satuhahmoja pomppii essiin nurkista ja joka paikasta.;D
Oikein Hyvvee Uutta Vuotta siule, Saturinoita.<3
Kiitos, sitä samaa sinullekin, Aili-mummo! Noiden lasten kanssa pääsee takaisin niihin ihaniin unelmiin, joista mekin joskus haaveiltiin.
Lähetä kommentti