MUNAMEHUA, MUUN MUASSA

Eestaas eestaas. Pakkaamista, ajamista, purkamista, pakkaamista, siirtymistä, purkamista, pakkaamista... Lääh. Sitä se kesä teettää. Ja kesäloma. Hänen siis, minullahan se olisi ainainen, kun vain saisin tehdä mitä itse mielisin. Luultavasti ainakin vähemmän noita kaikkia.

Lapsetkin kävivät, ja lapsenlapset, jolloin vauhtia riitti vielä enemmän. Ihan kauhisteluihin asti sitä riittikin. Kuten esimerkiksi silloin kun mökillä toiset olivat rannalla ja minä syvennyin hetkeksi grillitulen sytyttämiseen, ennätti pienin jo kipaista auton katolle, josta hän iloisesti huikkasi mummille antennia heilutellen... Miten lie sinne päässytkään? Arvata sopii, ennätinkö kameraa edes haikailla, kun jo lensin auton vierelle. Olisi, muuten, tullutkin aika makea otos!

Tai silloin kun hän meillä kotona inusi lasiseen munakuppiin munaa ja kerrottuani, että siihen voi laittaa vaan ehdottomasti keitetyn ja nostettuani kennon tiskipöydälle odottamaan veden kiehumista, siitä katosi salaperäisesti kaksi munaa. Tiukatessani Pepiltä, missä ne ovat, hän kiikutti minulle nöyrästi toisen. Ehjänä. Nuorempi häipyi näkymättömiin ja sitten löysin keltaista nestettä sisältävän munakupin. Peppi selitti, että Pinja oli maistellut munamehua ja hänkin ihan pikkuisen vain. Hän ei millään kuulemma olisi, mutta...

Etsin nuorimmaisen sohvan takaa ja selitin tiukasti, miksi raakaa kananmunaa EI saa syödä eikä varsinkaan itse otettuna yhtikäs mitään. En tiedä, menikö yksikään sanoistani perille, yleensä pienempi tekee sen minkä katsoo tahtovansa tehdä. Ei turhia siitä huutele vaan toimii.

Mutta nyt ne vauhtimimmit ovat palanneet taas omaan kotiinsa ja mitä ilmeisimmin vauhdin hurmaa kokee nyt joko isä tai äiti. Mummi jäi kokemaan tätä puolisonsa hiukan verkkaisempaa hurmaa, mutta siinäkin tuntuu olevan ihan yllin kyllin kestämistä.

Onneksi Hänen lomansa loppuu jo ensi viikolla. :)