PekkaHeikkisen puu-uunilimppu, kauraleipä ja Annan pitko (onkohan se minun oppilaani Annan?) takakontissa
köröttelemme kohti suurta etelää. Tähtäimessä lasten ja isovanhempien yhteinen urheiluleiri Vierumäen Urheiluopistolla.
Pöljä
– ei saa nimitellä kanssamatkaajia – vilahtaa ohitse, samoin Kuopio... Ensimmäinen etappi on Joroisten Kurkelankaari, sukulaiset ja heidän mökkinsä.
Navigaattori
ohjaa miten sattuu, kurillani laitan myös kännykkäni navigaattorin
päälle. Koneet väittelevät keskenään, toinen käskee tehdä
u-käännöksen tuon tuostakin, toinen suunnittelee meille
mahdollisimman mutkaisia reittejä. Onneksi on ajettu näitä isoja
teitä ennenkin ja pikkuteille on saatu erinomaiset ohjeet, joten annamme
äänten nahistella, tuikkaamme vain silloin tällöin siihen väliin omia
mielipiteitämme.
Perille
pääsemme navigaattoreista huolimatta. Savolaista perinneruokaa puahtosuoloo voin ja uutispottujen kera, pannukakun
näköistä ohraryynirieskoo sienimunavoilla (? - tästä sanasta en ole ihan varma) ja mustikkakukkoo sekä savustettuja
muikkuja...
Uni lupsauttelee silmäluomia ja sinnittelyistämme huolimatta kellistymme herkut vatsassa palaen romanttisesti pirtin hetekoille, tosin emme uskalla nostaa alaosan puoliskoa romahduksen pelossa, joten saan uinua hetekan seinämien tarjoamassa sylissä. On hiljaisuus
ja katkeamaton uni.
Viimeisenä kuulen emännän huokauksen: - Kukaan
ei takuulla usko tätä; että minä asetun nukkumaan jo ennen
kymmentä!
Hih, isäntäväen on näet vähän pakko köllähtää myös, sillä vieraat simahtavat melkein käsiin...
