lauantai 9. kesäkuuta 2012

IKIHAIKOJEN PUUT

Polku polveilee. Muinaiset kivet tuikkivat silmiin. Niitä en katso. On alakulo. Hän kantaa tyhjää sankkoa. Ympärillä humisevat ikiHaikojen puut. Lammen rannalla lekottelee vene, meidän entisemme. Se hamuaa kulkijoita. Hän laittaa minut perälle ja istuutuu itse kokkaan. Katiskoissa ei mitään. Huh, Luojan kiitos! Salaan reaktioni.

Majava on istuttanut jo juhannuskoivut mökkinsä vierelle. Hänen rantteellaan on puita, venevalkaman lähellä sisuttelee toinen valkama, majavan itsensä suunnittelema. Siellä on purtuja talttapuita. Meillon huonommat hampaat...

Grillissä toinen liha käryää, toinen lepää rauhassa, ikävissään, luulen. Miehet...


LUETUIMMAT