keskiviikko 15. helmikuuta 2023

MITEN PAHUUS SYNTYY?

Katsoin jokin aika sitten telkkarista sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaan haastattelua aiheesta, miten pahuus syntyy. Niinpä - miten sellainen vääristymä ihmisen mieleen pääseekään? Sitä ajatusta olen pyöritellyt mielessäni jo kauan, sillä mitenkään en osaa käsittää, kuinka joku ihminen pystyy kohtelemaan esim. omaa läheistään leppymättömän julmasti ja raa’asti, piinaamaan ja uhkailemaan tätä loputtomiin niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Sain sen käsityksen Hallamaan puheista, että hänen mielestään siihen pystyvät ainakin jotkut varakkaat ihmiset, joiden ei tarvitse ottaa muita huomioon pärjätäkseen. Se on vallankäyttämisen keino, keino hallita, mi herättää ihmisen pimeän puolen sellaisella, joka on siihen taipuvainen.

Hallamaa uskoo, että pahan ytimessä on pyrkimys hävittää, tuhota, mitätöidä, tehdä tyhjäksi, latistaa ja lannistaa – ja sellainenhan minun mielestäni esim. narsisti on. Hän osaa kätkeä käytöksensä ulkopuolisilta erinomaisesti, vaikka kotona olisi kuin itse helvetin valtias, joka kontrolloi, vartioi sekä hallitsee niin toisen mieltä kuin kehoakin. Kohteen itsetunto rapistuu, häviää; hän rupeaa vähitellen uskomaan itsekin, että on juuri niin mitätön ja hävettävä kuin toinen vakuuttaa. Hän ei uskalla, osaa eikä jaksa puolustautua, saati sitten irrottautua helvetistään. Vasta esim. selvä käsky lähteä herättää hänet pakenemaan. Ja senkin käskyn narsisti antaa vain silloin, kun kiikarissa on oma etu, parempi houkutin, jolle hän voi kirkkain silmin ladella valheitaan - ja tämähän uskoo taas kaiken, tietenkin. Miksipä ei uskoisi?

Narsisti voi pyrkiä kuitenkin yhä kontrolloimaan ja hallitsemaan myös sen entisen uhrinsa elämää, koettaa esim. uhkailemalla vaientaa, mutta jos tämä on päässyt pakenemaan riittävän kauas, niin se pyrkimys vähitellen laimenee ja entinen maailman huonoin mato pääsee ajan oloon nauttimaan normaalistakin elämästä, sellaisesta, millaisen sen olisi kuulunut oikeasti ollakin.

Olen miettinyt sitäkin, olisiko myös geeneillä ja kasvuympäristöllä osuutensa joissakin tapauksissa. Ainakin psykopaateille pahuus lienee sisäänrakennettu jo syntymästä asti.


2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoitit (taas) hienon kommentin aiheesta, joka on itsellenikin
hyvin tuttu. Juuri näin se menee - siihen ei ole mitään lisättävää
tai poistettavaa. Näin jälkeen päin ihmettelen, että olen selvinnyt
näinkin järjissäni. Vihaksi pistää se ajatus, että narsissi jatkaa
elämäänsä kaikessa rauhassa - ainakin näennäisesti.
Puhutaan anteeksiannon tuomasta rauhasta uhrin mielelle,
mutta vaikeaa se on, varsinkin, kun narsisti ei koskaan edes
ajattele, että anteeksipyytämiseen voisi olla syytä.

Oli kiva, että kokeilit taas kynäsi terävyyttä!
Terveisin AZ (entinen maan huonoin mato)!

Sylviira kirjoitti...

Kiitos, AZ. Mielestäni vain sellainen, joka ei ole kokenut tuollaista, pystyy uskomaan siihen anteeksiannon tuomaan mielenrauhaan - eihän sellainen väkivalta unohdu koskaan; vain haaveilijat ja ylimaallisiin utopioihinsa hurahtaneet pystyvät luulemaan niin.

LUETUIMMAT