Herra!
Vuoksi tulevien haavojenko
lapsuuteni suojelit?
Vuoksi tulevien tuskanpäivienkö
nuoruuden onnelliset hetket annoit?
Sillä Sinähän tiesit...
Sinä tiesit, miten haavani tulevat polttamaan.
Sinä tiesit, miten kyyneleeni jaksavat pudota.
Sinä tiesit, miten uupuneen mielen
valtaa tyhjyys ja epätoivo.
Minä tiedän nyt...
Minä tiedän,
että Sinä juuri siksi,
askel askeleelta,
kuljit kanssani.
Sinä kokosit saviruukun.
Etkä siruakaan heittänyt pois…
1 kommentti:
Ihanasti sanottu!
Lähetä kommentti