MUMMELI TUTUSTUU STADIIN

Maalaismummeli se tutustui stadiin... 😇 

Lähdin Kampista, "väärästä" ovesta tietenkin, ja lenkkasin ja lenkkasin katuja pitkin ja poikin. Kysyin tietä ainakin kolmelta, jotka sattuivat, tietty, olemaan ulkomaalaisia. Sain osakseni ystävällisiä hymyjä, päänpudistuksia ja yks osasi jopa sanoa olen saksalainen. Kun tunnistin Stockmannin, hyppäsin ratikkaan ja ajoin kolme pysäkinväliä. Sitten taas tämä mummeli pyörähteli ja tanssahteli kaduilla, sadettakin pikkuisen ripsautti, muttei se haitannut askellusta.

Kysäisinpä taas, ja kiltti reppuselkäinen nuorimies vilkaisi puhelimestaan sekä opasti oikeaan suuntaan. Omasta puhelimestanihan en voinut mitenkään katsoa, sillä molemmissa käsissä roikkuivat kauppapussukat. Leikkipuistoon osuttuani tiedustelin jälleen, tietysti,  ulkomaalaiselta mieheltä tietä, hän ei tietenkään osannut auttaa, mutta vieressä lastaan leikittänyt nuori äiti kuuli pulmani ja juoksi kentän reunalla olevista lastenvaunuista varta vasten tablettinsa, josta etsi kadun ja neuvoi reitin. Kun kerroin taivaltaneeni jo aikamoisen tovin, hän huikkasi perääni, että tuu takaisin, jos et osu oikeaan. 😃

Hyvillä mielin ihmisten ystävällisyydestä kopsuttelin kuin kopsuttelinkin lopulta oikeaan osoitteeseen. 👍 Askeleita kertyi yli 10 000 ja koivet pysyivät silti ihan hiljaa! Olivat varmaankin reiteistä yhtä hölmöinä kuin omistajansakin.

Lastenlapsia hoitamassa olen kulkenut toistakymmentä vuotta kyllä, mutta silloin pääkaupunkiin tutustuminen rajoittui pääasiassa matkaan asemalta perille sekä sieltä lähimpään ruokakauppaan.

Naureskelin ajatellessani itseäni avuttomana mummelina kaduilla pyörimässä, vaikka oikeastaan nautin siitä, sillä ilma oli ihana ja tiesin, että kyllähän minä perille löydän, olinhan käynyt siellä ennenkin.

Maalaismummeli on siis putkiremonttia paossa Töölössä asti.