Lyöjällä on vahva kontrollin tarve, hän määrittää siten uhrinsa käytöstä, kuten mitä tämä voi sanoa, mitä tuntea, miten pukeutua sekä missä ja kenen kanssa liikkua, puhua, nauraa, kirjoittaa. Hänellä on myös taito manipuloida, ja arvostelemalla sekä vähättelemällä hän haluaa musertaa toisen saadakseen tämän riippuvaiseksi. Kun väkivalta toistuu, uhri saattaa turtua ja alistuu, koska ei muuta mahdollisuutta näe, puolustautuakaan kun ei voi, sillä pelko vielä pahemmasta estää, tosin tuskin mitättömäksi ja tahdottomaksi muserretulla on enää voimiakaan siihen. Ja jokainen väkivallantoteutus vahvistaa lyöjän valtaa.
Nämä kyseisessä ohjelmassa haastatellut pääsivät virkavallan tai ystävien avulla pois siitä helvetistä, mutta entäpä jos ei ole yhtään ketään, kenen puoleen kääntyä? Jos se ”rakas” on eristänyt läheisensä ja pitänyt huolen siitä, että toinen pysyy vain ja ainoastaan hänen yksityisomaisuutenaan? Tai jos tämä ei ilmianna pahoinpitelijäänsä ihan vain siksi, koska ei halua tuhota toista ja koska on kykenemätön vahingoittamaan mitään elävää olentoa millään tavoin? Ja entäpä jos lyöjä näyttää ulkopuolisille vain sen mukavan ja kiltin puolensa, niin eihän siitä mitalin kääntöpuolesta kertojaa uskottaisi, vaikka tämä kuinka yrittäisi. On vain alistuttava, siedettävä, koetettava unohtaa ja jatkaa, ainakin, mikäli lapsia ei ole enää suojeltavina? Kaiketikin näin se taitaa mennä, uskoisin.
3 kommenttia:
Hei Sylviira
Luin tekstisi, jonka viimeiestä kappaleesta kirjoituksesi motiivi tulee lukijalle "hyvin" ilmi.
Analysoin tekstiäsi niin, että siinä on kolme väitettä.
Väität ex-miehesi lyöneen sinua, väität itse olevasi kykenemätön vahingoittaamaan ketään millään tavoin ja kolmanneksi väität suojelevasi laspsia.
Mielestäni kirjoitus sinällään vahingoittaa ex-miestäsi ja lapsiasi, tuskin lapsetkaan ilahtuvat tuollaisten väitteiden esilletuomisesta vaan päivävastoin.
Itse olisin hyvin varovainen tuollaisten väitteiden kirjoittamisessa julkisuuteen.
Hyvä "Anonyymi"!
Mistä ihmeestä sait tuollaista päähäsi? Katsoitko kyseisen ohjelman? En ole väittänyt kirjoituksessani yhtään mitään, kerroin vain dokumentista ja lopussa oli pohdiskeluja, ajatuksia, joita väkisinkin nousee mieleen noin ahdistavan asian edessä. Päinvastoin minusta tuntuu siltä, että nyt puutut sellaiseen asiaan, mistä et tiedä oikeasti yhtään mitään.
Anonyymi-nimimerkin takaa on hyvä huudella.
Anonyymi, satuin uudelleen lukemaan kommenttisi ja koska tietysti tiedän, kuka nimimerkkisi alla piileskelee, niin puolustustahtoni viimeinkin heräsi, joten nyt, kun olet saavuttanut päämääräsi, johon vuosikausien ajan pyrit, voin vastata kattavammin:
1. En missään kohtaa blogissani väitä kenenkään lyöneen minua, kirjoitin asiasta yleisellä tasolla, koska se on niin kipeä tosiasia monissa perheissä ja kun sitä koskeva ohjelma sattui osumaan silmiini telkkarissa. Kuinka julkenetkaan väittää moista?
2. En todellakaan kykene vahingoittamaan ketään, en koskaan ole kyennyt, olen aina väistynyt ja jos luulet toisin, olet kuunnellut hirvittävän väärää todistusta lähimmäisestäsi. Esim jopa ensimmäisen ja viimeisen kalanikin (itse en kalasta, en pysty tunkemaan edes matoa koukkuun) pakotin itseni perkaamaan vasta ikäihmisenä, ja silloinkin vasta, kun se oli kuollut. Itkin ja perkasin enkä toista kertaa halunnut kokea sitä. Oli pakko kokeilla kuitenkin, mihin pystyisin, kun ajattelin, että joissakin olosuhteissa sekin olisi välttämätön askare.
3. Todellakin olen koko ikäni koettanut suojella lapsiani , en missään nimessä vahingoittaa. Nyt vihjaat sellaiseen asiaan, että meidän on kysyttävä lapsiltani, miten olen heitä vahingoittanut. Tästä minulla nousevat niskakarvat ja kaikki karvat pystyyn – SINÄ ET VOI tulla väittämään minulle tuollaista! Loukkaat näin julkisesti minua! OLEN AINA SUOJELLUT HEITÄ KAIKESTA MAHDOLLISUUKSIENI MUKAAN, kuten kuuluukin.
4. Sinuna olisin myös hyvin, hyvin varovainen omien väitteittesi kirjoittamisessa julkisuuteen. Siitä saattaa nimittäin seurata hyvinkin ikäviä asioita, asioita, joita et ainakaan nykytilanteessa millään muotoa tahtoisi julkisuuteen. Tätä kirjoitusteni vainoamista voi ihan hyvin kutsua nettikiusaamiseksi, pahemmaksikin. Olen kärsinyt siitä jo yli 7 vuotta, joten ymmärtänet, että alan olla kypsä kaikenlaiseen julkituloon. Tosin sanoen SINÄ ITSE otit kommentissasi ilmenevän ikävän oletuksen esiin ja ohjasit näin toisia lukijoita tiettyyn suuntaan. SE tässä jotain vahingoittaa jos mikä.
5. Lopeta siis tuollainen väärä analysointi, tahraat vain sillä oman ammattikuntasi maineen . LOPETA MYÖS BLOGINI LUKEMINEN ja lue messengeristä kirjeeni, löytyy varmaan Muut-osiosta! Vai julkaisenko sen blogissani?
6. KUKAAN ennen sinua ei ole puuttunut tällä tavoin kirjoituksiini eikä pannut olemattomia sanoja suuhuni/tekstiini, mutta sinullahan on oma lehmä ojassa, joten ehkä ylireagoit?
Lähetä kommentti