Ahh, hiki hiki hiki.
Mikäs ihme tuo nyt on, tuhnottaahan kummallakin kupeellani pikkuinen lämpöpatteri! Ennen nukahtamista luetut/kerrotut jutut, mummin pehmoisuuden ihastelut ja käsi(varsi)en pussailut ja nuolaisut muistuvat mukavasti mieleen.
Mummin rakkaat pienet iilimadothan ne siinä.
Tulivat eilen ilahduttamaan mummia, ja uuvuttamaan. Mutta se on tervetullutta uuvuttamista - odotettua, hartaasti haluttua, toivottua. Eihän niitä isoja tyttöjä paljon tarvitse sananmukaisesti hoitaa, mutta metelöinnit, nujakoinnit, kinastelut, kikatukset, ts. kaikenlainen normaalista päivärytmistä poikkeava tahtoo jo tällä iällä väsyttää.
Niin millä iällä muka?
Ikuinen, naurunkure suupielessään tanssahteleva tyttönenhän tässä, ainakin silloin, kun ei aika mennyt mieleen palaa...
Niin, olen kaupungissa jälleen. Tulin lepäämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti