Tampere 14.12.2013.
"Scrooge oli tavattoman saita mies, maineensa veroinen kitupiikki. Synniksi saakka ahnas itarus, joka puristi, tiristi, kovisti, hamusi ja haali!"
Tuollainen mieshän pitää nähdä omin silmin ja häntä lähdemmekin katsomaan oikein joukolla, Tampereella kuuluu vaikuttavan. Senioriryhmämme bussi pysähtyy Vanhan kirkon edessä olevalle parkkipaikalle ja kiiruhdamme viereiselle joulutorille toivoen, ettei kukkaro ainakaan kauheasti ennättäisi vajaassa tunnissa laihtua.
 |
| Joulutorin portti |
Kojua on kojun vieressä, ja herkkua niissä kovin monenlaista, mooneenlaaista - villasukista mm. laukkuihin, juustoihin ja paahdettuihin kastanjoihin asti. Osumme paikalle juuri kun tiernapoikien esitys alkaa ja pysähdymme kuuntelemaan, vaikka pikkupakkanen tuntuukin ryömivän salakavalasti vaatteiden alle; epätavalliseen lauhaan tuudittautuneesta pakkasen puraisut tuntuvat kovin äkäisiltä, vaikkei asteita montaa olekaan. Huomaan miettiväni, mitähän kylmä tekee laulajien kurkuille ja äänihuulille. Reippaasti he kyllä suoriutuvat urakastaan.
 |
| Mummon Kammarin tiernapojat |
 |
| Joulupukkikin kierteli alueella ja poseerasi kameralle pyytämättä |
Kiikutamme piparkakkutalon varovasti bussiin talteen (talo on ainoa, jonka houkutusta kukkaron nyörit eivät pysty vastustamaan), ja kun teatteritalon ovet avautuvat, pääsemme nauttimaan ylälämpiön Saiturin joulu -menusta. Periaatteesta en vähällä kajoa salaattiin ollenkaan, sillä närkästyneenä huomaan juustoleivästä käytetyn sanaa leipäjuusto, mikä on täysin väärä sana; leipäjuustohan on sellainen juusto, jota laitetaan leivän päälle... Ainakin meidän kainuulaisten mielestä. Katkaravutkin siinä häiriköivät, mutta valppaana tyttönä vältän ne, sillä tottahan minä nyt salaattia otan, juustoleipäväärennöksestä huolimatta.
 |
| Tampereen teatteri (Joulutorin suoja-aita etualalla) |
Sitten kohti Charles Dickens' in Saiturin joulua. Ja aah, miten herkullinen Ilkka Heiskanen herra Scroogena onkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti