Olen pahoillani. Tutut eivät uskalla kommentoida, koska olen liian rehellinen. Miksi elämässä pitää valehdella? Minä vain olen, en halua kenellekään pahaa enkä varmaan itsekään ole niitä huikeimpia hurjastelijoita... Mutta miksi ja miksi? Kerronhan vain normaalista vanhenevan naisen huikeasta elämästä...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
LUETUIMMAT
-
Loskaista on, jalat kastuvat. Illalla Pinjuska kääriytyy mummiin, käy masun päällä rauhoittumassa, sitten linnoittautuu kainaloon. ... -
Hyvää Joulua! :) ”Teille on syntynnä Vappaottaja”, eli Luukkoan jouluevankeljumi kaenuulaesittaen: Siihe aekaan Aokusti-keisari anto me...
-
Mökkimatkalla aikaudun Iihin , jossa asuin noin 34 vuotta sitten. Ihmettelen ja loksauttelen leukojani tuon tuostakin, sillä kovin palj... -
Mummi oli nostelemassa karjalanpiirakoita pöydälle, kun hän kuuli auton kaartavan pihaan. Hän meni ovelle. Kun se aukesi, takana seisoi ma...
-
Seitsemän vuoden sisällä olen kokenut kolme leikkausta, joista ensimmäinen oli kaikkein kipein, satuttavin ja yllättävin. Silloin minut leik...
-
--> Tämänkertaisen Rokualle tulon syyksi paljastukoon nyt se, että kahdestaan halusimme juhlistaa päivää, jolloin tulee vierähtänee...
-
Kävimmepä sunnuntaina vaihteeksi ihailemassa Suomussalmelle perustetun Teatteri Retikan perushahmoa Eero Schroderusta . Tällä kertaa hän esi...
-
Oi mikä tärkeä päivä tänään perheessämme onkaan! Pepille nimittäin aukeaa tänään opin ohdakkeisen tien ensimmäinen, salaperäinen ja ikimuist... -
Renkaat humisevat vaimeasti, kun tie ahmii autoa. Puristan rattia ja koetan karistaa mielestäni siellä pörrääviä ajatuksia, mutta ne ilkkuva...
7 kommenttia:
turhia pohdit, lukemassa käy varmaan moni, joskus herkkä runo tai tilanne joka on surullinen tai jota ei paremmin tunne jättää vain miettimään. se riittää minulle jos joskus pysähdytän jonkun lukijan runolla tai muulla kertomuksella. tämä naisen elämä on monilla samanlaista, niin ilossa kuin surussa. hyvää viikonloppua
Kiitos, kaisumarjatta. Hyvää viikonloppua sinullekin! Tiedän, että tässä käy paljon ihmisiä ja joku silloin tällöin kommentoikin, tosin kaikkia kommentteja en päästä julkisuuteen, koska se satuttaisi heitä itseään kuitenkin joskus myöhemmin. Suljin tämän koko blogin jo toiseen kertaan, mutta kaukana elävät ystävät pyysivät jatkamaan, koska halusivat kuulla edes jotain synnyinmaasta. Yhden ihmisen elämällä ei sinänsä liene paljonkaan merkitystä elämän kuohuvassa virrassa enkä siksi kirjoitakaan. Näppejäni en vain voi pitää irti kirjaimista. Jos sen tekisin, tukehtuisin, Tämä on minun kanavani, aiemmin se oli Päikkäri. Avoimuudestani olen aina saanut pyyhkeitä. Onneksi ei enää tarvitse välittää siitä.
Eikö itselleen rehellinen ihminen ole se aidoin, miksi pitäisikään yrittää olla muuta kuin mitä on?
Kiitos, mummeli. <3
Olet ihana ihminen sylviira <3
Niin sinäkin. <3
Kiitos. :)
Lähetä kommentti