perjantai 29. marraskuuta 2013

MIKSI?

Olen pahoillani. Tutut eivät uskalla kommentoida, koska olen liian rehellinen. Miksi elämässä pitää valehdella? Minä vain olen, en halua kenellekään pahaa enkä varmaan itsekään ole niitä huikeimpia hurjastelijoita... Mutta miksi ja miksi? Kerronhan vain normaalista vanhenevan naisen huikeasta elämästä...

7 kommenttia:

kaisumarjatta kirjoitti...

turhia pohdit, lukemassa käy varmaan moni, joskus herkkä runo tai tilanne joka on surullinen tai jota ei paremmin tunne jättää vain miettimään. se riittää minulle jos joskus pysähdytän jonkun lukijan runolla tai muulla kertomuksella. tämä naisen elämä on monilla samanlaista, niin ilossa kuin surussa. hyvää viikonloppua

Sylviira kirjoitti...

Kiitos, kaisumarjatta. Hyvää viikonloppua sinullekin! Tiedän, että tässä käy paljon ihmisiä ja joku silloin tällöin kommentoikin, tosin kaikkia kommentteja en päästä julkisuuteen, koska se satuttaisi heitä itseään kuitenkin joskus myöhemmin. Suljin tämän koko blogin jo toiseen kertaan, mutta kaukana elävät ystävät pyysivät jatkamaan, koska halusivat kuulla edes jotain synnyinmaasta. Yhden ihmisen elämällä ei sinänsä liene paljonkaan merkitystä elämän kuohuvassa virrassa enkä siksi kirjoitakaan. Näppejäni en vain voi pitää irti kirjaimista. Jos sen tekisin, tukehtuisin, Tämä on minun kanavani, aiemmin se oli Päikkäri. Avoimuudestani olen aina saanut pyyhkeitä. Onneksi ei enää tarvitse välittää siitä.

mummeli kirjoitti...

Eikö itselleen rehellinen ihminen ole se aidoin, miksi pitäisikään yrittää olla muuta kuin mitä on?

Sylviira kirjoitti...

Kiitos, mummeli. <3

Anonyymi kirjoitti...

Olet ihana ihminen sylviira <3

Sylviira kirjoitti...

Niin sinäkin. <3

Sylviira kirjoitti...

Kiitos. :)

LUETUIMMAT