TIKITIKITIKIT

Toissapäivänä oli määrä poistaa tikit masusta. Netissä tarjottua terveyskeskuksen puhelinta ei oltu päivitetty, mutta monien soittojen jälkeen sain vihdoinkin oikean numeron päivystävälle sairaanhoitajalle. Ikävä kyllä en päässyt läpi vaikka kuinka yritin ja yritin. Niinpä oli lähdettävä paikan päälle tiedustelemaan, josko joku ne ompeleet ratkoisi. Jossakin.

Katselin kylläkin jo kotona valmiiksi välineet, joilla omatoimisesti suoriutuisin pulmasta, mutta silmälasit eivät näyttäneet kyllin tarkasti ja lanka oli tiukalla, joten en ruvennut reistailemaan, vaikka tiesin kyllä miten toimia; pinseteillä vaan kiinni solmusta ja lanka sakseilla poikki siitä vierestä, on vain varottava ettei katkaise koko solmua, niin että lanka jää ihon sisälle. Se mahdollisuus lopulta saikin luopumaan ajatuksesta. HRRRR...

Vuoronumeron otin ja rupesin odottamaan. Päivystävä sairaanhoitaja oli myöhässä ja edelläni oli useita. Vaiteliaita tyyppejä, kuten kunnon suomalaiset ainakin...

Sitten hoksasin ilmoitustaulun luona hoitajan, jolta tiedustelin, miten täällä nykyisin käyttäydytään. Ensin hän neuvoi varaamaan toimistosta ajan, mutta päättikin sitten yllättäen: "Tai voinhan minäkin ne ottaa niin sinun ei tarvitse tuhlata aikaa jonottamiseen." Ja niin hän vei minut huoneeseensa ja näpsäisi tikit pois, kerran vain kirpaisi. Ihan pikkuisen vain. Ystävälliset neuvot sain vielä vastaisen varalle. 

Ihana ihminen! Kerroinkin hänelle mitä ajattelin, sillä kyllä hyvätkin asiat pitää tuoda julki, ei vain ne pahat. Kiitos auttaa jaksamaan paremmin kuin moite.
Ja oikeastaan... tarkemmin ajateltuani minun on kyllä tunnustettava, etten vielä ole tainnut ihan töykeää ihmistä kohdata tuollakaan, vaikka paikkaa niin paljon parjataankin. Kiitos hoitsu, sinä ystävällinen sielu! Teki mieli halata ja tässä ihmettelenkin, miksihän en sitä tehnyt, aika spontaanin luontevasti yleensä toimin näissä asioissa. Tosin olin kyllä aikamoisen pökkeröissäni jälleen yhden valvotun yön jälkeen, joten refleksit eivät tainneet oikein pelata...

Seuraavaan tikinpoistoon menenkin varaamaan ajan suoraan pääkallopaikalle, koska puhelimella sinne ei pääse; se on käynyt meidän terveydenhuollon valtakunnassamme jokseenkin hyödyttömäksi.
Ja ne tikit mulla muuten jo on, sain ne eilen. Nenuun.
Ihan muutaman vain, pieneen kirurginveitsen kaivamaan koloon.