Ihmettelin, mikä kohisee. Pesukoneita ei ollut päällä, joten mieleen hiipi epäilys, mahtoiko putkistoissa vuotaa. Sitten satuin vilkaisemaan ulos ja ihana oivallus valaisi mieleni: kevätsadehan se siellä sulosointujaan soitteli. Kauneinta musiikkia, mitä viime kuukausien aikana ikinä! Viimeisetkin lumilämpäreet kellistyvät, kutistuvat, sulavat pois…
Päivällä katselin Tampereelta lähetettyä Veteraanien juhlaa. Kyllä siinä niin vain kävi, että silmiin hiipi kosteus lämpöinen, etenkin niitä lauluosuuksia kuunnellessa. Finlandiaa... ja sitten Evakon laulua Anneli Saariston huulilta…
Näyttelijä Eila Roine muisteli siinä omaa sota-aikaansa. Hän lopetti pohtimiseen, mahtaisiko samanlaista yhteistyötä ja toisen auttamista löytyä tänä päivänä, jos samanlaiseen kurimukseen jouduttaisiin.
Minulla on vahva usko ihmiseen ja ennen kaikkea nuorisoon. Luulen, että kyllä sitä ihan samaa lähimmäisenrakkautta tarvittaessa nytkin löytyisi. Sitä en oikeastaan yhtään edes epäile.
Minulla on vahva usko ihmiseen ja ennen kaikkea nuorisoon. Luulen, että kyllä sitä ihan samaa lähimmäisenrakkautta tarvittaessa nytkin löytyisi. Sitä en oikeastaan yhtään edes epäile.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti