UNI SAI TULLA...

Auton huraus, kiireisinä kipittävät askeleet, ovikellon kilahdus, kärsimätön koputus, oven avaus ja huuto: - Mummi! Pikkuisten käsivarsien puristus kaulalla, toistenkin...

Tervetuloa taas, Peppinja!


- Minulla oli jo niin ikävä, kuului olohuoneesta kun nukke sai alastoman vartalonsa peitoksi haalaria, mummin äidille aikoinaan ompelemaa, liian kuumassa vedessä kutistunutta.
- Ikävä oli minullakin, mummi herkistyi.
- Ei varmaan yhtä ikävä kuin minulla. Silmänurkkavilkaisu...

Vuoteet sijattiin lapsille takkahuoneeseen, kuten etukäteen oli sovittu. Pian kuitenkin ilmestyi makuuhuoneen ovelle pieni varjo, tyyny kainalossaan.
- Saanks mä tulla teidän keskeen? hento kuiskaus lennähti tyynyn suojista ja myöntävän vastauksen saatuaan kelli mummin ja ukin keskellä onnellinen tyttö.
- Voidaanks me lukea iltasatu? kokeileva tiedustelu, unisin äänenpainoin.
- Puoliyö nyt, huomenna sitten, äitihän luki teille jo...

Isosisko käväisi ovenpielessä antamassa sormillaan varjokuvanäytöksen, mutta palasi takaisin takkahuoneeseen - ja nukkui yksin siellä koko yön. Iso tyttö.

Pinjuska kääntyili vuoteella, haikaili: - Mihin minä lasken silmäni? No, lasken mummiin päin, hän päätti ja pieni pää painui mummin pään viereen, käsi heilahti tämän poskeen ja jalka laskeutui varman luottavaisesti mummin masun päälle. Uni sai tulla...