keskiviikko 20. tammikuuta 2016

SILTI SE JOSKUS VIELÄ

Se hyökkää vielä välillä - ahdistus.

Juuri kun olet riemuinnut,
miten osaat olla jo yksinkin,
miten osaat jo taivaltaa ilman kanssakulkijaa,
istahtaa ilman seinien kaatumista
ja nukahtaa ilman toisen hengitystä,
pysyä kokonaisena
tarvitsematta sielusi riekaleitten kaapijaa
ojien pientareilta tai niiden pohjamudista.

Juuri kun olet iloinnut,
miten uskallat uskoa taas
tähtikirkkaan yön säteilevään sykkeeseen,
huomiseen aamunkoittoon ja auringon nousuun.

Silti se joskus vielä hyökkää.

2 kommenttia:

mummeli kirjoitti...

Kauniita sanoja, vaikka asia ei niin kaunis olekkaan.

Sylviira kirjoitti...

Johonkin ne tunteet on purettava, muuten ei pärjää. Minulle paras purkautumiskeino on runo. Laittelen niitä tähän värssyily-osiooni ikään kuin talteen, josta voin seurata myöhemmin kehitystäni. Haluan nähdä, miten monta vuotta toipumiseen menee...

LUETUIMMAT