"MERIROSVOT OVAT KUOLLEET SUKUPUUKKOON"

Falun Gongin harjoittajia

Käväisin viikonloppuna pikkuisten luona. Peppi nimittäin soitti torstaiaamuna ja pyysi tulemaan. Koska olin jo ikävissäni suunnitellut sitä jonkin aikaa, tarrasin kutsuun välittömästi ja menin heti samana iltana. Perillä olin vasta puolen yön maissa. Lapset nukkuivat jo, tietenkin, mutta he tiesivät, että olisin siellä, kun he heräisivät.

Aamulla Pinja hiipi syliini, kun tapani mukaan olin noussut aikaisin ja istuin mokkulani ääressä, töissä. Peppiä ei vain kuulunut. Sitten hoksasin, että hän odottaa varmaankin herättämistä. Olin oikeassa. Nukkujan silmät lupsuivat lupaavasti, joten ”herätin” hänet ja kannoin olohuoneeseen. Halattiin hartaasti... Myöhemmin vein heidät päiväkotiin ja kun lupasin hakea myös, Peppi tiukkasi tarkasti, mihin aikaan tulisin. Koetin kiirehtiä parhaani mukaan ja saada asiat kaupungilla hoidettua. Kun sitten menin hakemaan, päiväkodintäti kertoi, että tänään on kuulemma oikea onnen päivä, kun mummi toi ja hakee myös...

Elävä patsas

Illalla käväisimme äidin, iskän ja enon kanssa Taiteiden yössä, kiikuimme, söimme muikkuja, herätimme kolikolla patsaan eloon ja kiipeilimme puissa sekä hämmästelimme nurmikolle levittäytyvää kansanpaljoutta. Parin, kolmen ohjelmanumeronkin ennätimme katsoa, mutta tuuli viuhui koleana eikä kovin kauaa siellä voitu viipyä. Kekkosen muistomerkin luona ihastelimme neljän käden varjossa uinuvaa vesiallasta, jonka Peppi nimesi Kekkosen kyyneleeksi. Lapset uittivat siinä pudonneita puunlehtiä. Kun eräs nuori nainen kurottui kokeilemaan, onko vesi kylmää, Peppi huudahti hänelle hätäisesti: "Varo, se on muistomerkki!"

Yön lähestyessä lapsia ei olisi oikein nukkumaan meno huvittanut, mutta onneksi väsy lopulta sai ylivallan. Aamuyöstä Peppi ilmestyi viereeni tyynynsä kanssa ja käpertyi kainalooni.

Lauantaina puolenpäivän maissa sitten starttasimme äidin ja enon kanssa kaupungille. Syötiin Kampissa, kierreltiin kaupoissa ja hellytettiin mummi ostamaan ihanat pehmeät lemmikit... Meno oli väliin aika hurjaa, tosin ei enää ihan niin hurjaa mitä se vielä vuosi sitten olisi ollut. Viisi tuntia siellä vierähti. Ennen vanhaan olisin ollut ainakin puolikypsä jo lähes alkumetreillä, mutta nyt kuntoni oli parempi ja säilyin vauhdissa mukana, mitä nyt hiki vähän lensi.

"Kekkosen kyynel"

Myöhemmällä osallistuimme pihajuhliin. Kun Peppi lupasi, että kuva hänestä ja uudesta ihastuksesta saisi jäädä Facebookiin - sen saa kuulemma nähdä vaikka merirosvotkin - Pinja tuumi, että ”Merirosvot ovat kuolleet sukupuukkoon... ei kun sukupuuttoon"...