sunnuntai 8. tammikuuta 2017

HERÄTÄ SIELUSI SILMÄT

Kun luulet, ettei minua enää olisi,
herätä sielusi silmät ja tunne,
miten leijailen tähtisumujen usvapyörteiköissä
tai havisen kotikoivujen lehvistöissä,
miten henkäilen lempeiden tuulten kainaloissa,
viipyilen lasteni sydänten sykinnöissä
sekä lastenlasteni silmäripsien väreilyissä.

Sillä kaikissa niissä minä yhäti elän,
jatkan rakastamista
enkä lopeta koskaan.

2 kommenttia:

Plaza de Mustis kirjoitti...

Hieno runo. Täyttä luottamusta siihen että elät kuolemasi jälkeen monin tavoin:)

Sylviira kirjoitti...

Kiitos. Uskon, että ainakin jokin osa meistä kaikista elää aina.

LUETUIMMAT