Jouluksi lapsenlapset eivät tulleet, eivät edes joulupäivän iltana, kuten suunnitelmissa oli. Nuorempi sairastui vesirokkoon, jonka vanhempi oli vastikään kunnialla kärsinyt.
Kuusi välkytteli ikkunan takana, lahjapaketit lymysivät mummin työhuoneen pöydän alla, kinkut, rosollit ja laatikot vartoivat jääkaapissa. Mummin ja ukin sydämissä kohisi avaruus.
Onneksi poika tuli, pitkästä aikaa! Hänen kanssaan hytisimme hautausmaakierroksen Suomussalmen kalmiston lumisten kumpujen keskellä, sytytimme kynttilöitä, toivotimme rakkaillemme Siellä Jossakin Hyvää Joulua. Kärvistelimme, pakkanen paukkui. Ja sitten sukulaisiin syömään ja anopin luo yöksi.
Nyt odotamme jälleen. Elämme toivossa, ettei erään sukulaisen sairastama vatsatauti ollut tarttunutkaan meihin ja lapset voisivat saapua. Toivossa on hyvä elää. Toivottavasti... Pojalla olisi lähtö jo takaisinpäin ja häntä harmittaa, jos häneltä menee ohi lasten kasvojen näkeminen näiden availlessa pakettejaan.
Että mitäkö saimme joululahjaksi? Saimme robotti-imurin, jonka jäljessä nyt yhdessä kuljemme, jolle asettelemme virtapiirejä, jolle huomauttelemme, mitkä kohdat jäi käymättä ja jota kehumme, kun se onnesta lurittaen osaa itsenäisesti hakeutua pesäänsä uudelleen latautumaan.
Sen kyydissä varmaankin matkaa moni mollamaija vielä joskus...
tiistai 28. joulukuuta 2010
YHTÄ ODOTUSTA KAIKKI TÄÄ?
Tunnisteet:
hautausmaa,
joulu,
joulukuusi,
joululahja,
kinkku,
kynttiläkuusi,
laatikko,
mollamaija,
MUMMOILUA,
PEPPINJA,
robotti-imuri,
rosolli,
Suomussalmi,
vesirokko
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
LUETUIMMAT
-
Loskaista on, jalat kastuvat. Illalla Pinjuska kääriytyy mummiin, käy masun päällä rauhoittumassa, sitten linnoittautuu kainaloon. ...
-
Hyvää Joulua! :) ”Teille on syntynnä Vappaottaja”, eli Luukkoan jouluevankeljumi kaenuulaesittaen: Siihe aekaan Aokusti-keisari anto me...
-
Mökkimatkalla aikaudun Iihin , jossa asuin noin 34 vuotta sitten. Ihmettelen ja loksauttelen leukojani tuon tuostakin, sillä kovin palj...
-
Mummi oli nostelemassa karjalanpiirakoita pöydälle, kun hän kuuli auton kaartavan pihaan. Hän meni ovelle. Kun se aukesi, takana seisoi ma...
-
Seitsemän vuoden sisällä olen kokenut kolme leikkausta, joista ensimmäinen oli kaikkein kipein, satuttavin ja yllättävin. Silloin minut leik...
-
--> Tämänkertaisen Rokualle tulon syyksi paljastukoon nyt se, että kahdestaan halusimme juhlistaa päivää, jolloin tulee vierähtänee...
-
Kävimmepä sunnuntaina vaihteeksi ihailemassa Suomussalmelle perustetun Teatteri Retikan perushahmoa Eero Schroderusta . Tällä kertaa hän esi...
-
Oi mikä tärkeä päivä tänään perheessämme onkaan! Pepille nimittäin aukeaa tänään opin ohdakkeisen tien ensimmäinen, salaperäinen ja ikimuist...
-
Renkaat humisevat vaimeasti, kun tie ahmii autoa. Puristan rattia ja koetan karistaa mielestäni siellä pörrääviä ajatuksia, mutta ne ilkkuva...
2 kommenttia:
varmaan lapsillekkin pettymys, kun mummulan matka ei toteutunut. Onneksi saatte elää toivossa, että pian tapaatte. Onhan se joulu paljolti lasten juhla.
oikein hyvää vuoden loppua!
Kiitos, samaa sinnepäin toivottelen.
Lapset kuitenkin nukkuvat parhaillaan makuuhuoneessamme, eivät millään olisi malttaneet asettua, vaikka juna oli lähes tunnin myöhässä ja perille saapumisaika venyi lähelle puolta yötä. Vesirokon tarttumisvaihe on ohitettu eikä täälläkään kukaan sitten sairastunut. Eli tämänkertainen odotus päättyi ihanasti. :)
Lähetä kommentti