- Liijjan paljo hyvveä on ihanoa.
- Anna kaekkesi van elä anna periksi.
- Kompastelu soattaa esteä koatumisen.
- Joka ihteesä luottaa, se kykysä tuplovaa.
- Elämän tarkotus on murheen karkotus.
- Naora itellesi ennen kum muut kerkijäät.
- Ikkeä tulloo van vanahaksi ei tarvihe tulla.
- Huominen on ussein viikon kiireisin päevä.
- Jos mielesi tyhjenöö, elä unoha katkasta eäntä.
- Lukemalla ei uimaa opi, vetteen son mentävä.
- Ne tekkööt jotka osovaat – jotkei ossoa, ne arvostelloot.
▼
maanantai 23. heinäkuuta 2012
ELÄMÄNOHJEITA KAINUULAISITTAIN
Murre vaihtelee eri puolilla Kainuuta. Minun suussani nämä ohjeet kuulostaisivat tällaisilta:
maanantai 16. heinäkuuta 2012
RAJATON
Rajaton...
Sieluni huutaa...
Missä oot!
Kuljen kivistä rantaa,
ovat varpaat kolhitut,
on mieli murtunut.
on mieli murtunut.
Rajaton uni,
sydämeni kaikuleiri.
Missä oot?
torstai 12. heinäkuuta 2012
SE SYLI ON KAIKKEUS
Sylisi on
äärettömyys...
Unelmat kuhajavat maailmani taivaalla,
enkelit vartioitsevat sen
äärillä,
sydämet sykähtelevät sen keskuksessa.
Se syli on kaikkeus.
Sinun sylisi.
torstai 5. heinäkuuta 2012
SINÄHÄN SE OLETKIN...
Liitelin
unten kultamailla. Siinä erään kälyni tuttavista oli määrä saapua yömyöhällä kesäpaikkaamme.
Havahduin johonkin aikaan varovaiseen koputukseen
ja outo ilmestys ovenraossa supitti:
- Pinjalla on kova päänsärky, oksensi äsken. Onko teillä särkylääkettä?
Havahduin johonkin aikaan varovaiseen koputukseen
ja outo ilmestys ovenraossa supitti:
- Pinjalla on kova päänsärky, oksensi äsken. Onko teillä särkylääkettä?
Oho,
se vierashan siinä!
olin oivaltavinani ja virkoin iloisesti: - Ai, sinä tulit, nousin istumaan ja valmistauduin kättelemään. Jostain syystä se kuitenkin jäi tekemättä. Ihmettelin mielessäni, miksi vieras tuli kysymään lääkettä.
Miksei se tytär tullut? Tai käly...
Miksei se tytär tullut? Tai käly...
Pohdin
samalla, miten maailmassa minä kehtaan tässä hupsista-yöpaidassani mennä purkautumaan laukuilleni. Vieras katosi onneksi hetkeksi
ovensuusta ja pääsin pujahtamaan laukkurovion luokse.
Lääkelaukkua tonkiessani unenpöpperöiseen päähäni jysähti valonsäde... Viimeinkin.
Ja niin voin todeta tyttärelleni tyynesti hänen palattuaan,
että sinähän se oletkin...
että sinähän se oletkin...
Ikään kuin...

Mutta olisinpa halunnut nähdä tyttäreni ilmeen,
kun olisin kättä työntänyt ja esittäytynyt. Hih.

Mutta olisinpa halunnut nähdä tyttäreni ilmeen,
kun olisin kättä työntänyt ja esittäytynyt. Hih.
