lauantai 24. lokakuuta 2015
SÄRKYNEIDEN MAJATALO
Jotenkin olen menettänyt kirjoittamisen halun. Olisipa kaikki se hämäryys tapahtunut ennen kirjoittamiseni alkuun pääsyä! Olisin nyt ohi siitä ja pystyisin jatkamaan entisten vuosien jatkumona. Nyt kerään murusia, sanoja, lauseita. Ne eivät vain enää ole kiinnostavia, eivät innoita mielikuvitusta. Elämän jatkumo on katkoviivoilla, se etenee vain pätkien. Kuljen katkonaista, kuoppaista ja vain väliin kimmoisaa tietä. Silti aina sitäkin edetessäni köpsähdän tien muhkuraan. Kuvittelen mielessäni kompuraisen tien vierelle talon, johon majoitettaisiin kaikki särkyneet. Sellaista en vielä ole löytänyt. Löysin vain laulun sellaisesta, särkyneiden majatalosta... Kunpa sellaisia olisi oikeasti olemassa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
LUETUIMMAT
-
Loskaista on, jalat kastuvat. Illalla Pinjuska kääriytyy mummiin, käy masun päällä rauhoittumassa, sitten linnoittautuu kainaloon. ... -
Hyvää Joulua! :) ”Teille on syntynnä Vappaottaja”, eli Luukkoan jouluevankeljumi kaenuulaesittaen: Siihe aekaan Aokusti-keisari anto me...
-
Mökkimatkalla aikaudun Iihin , jossa asuin noin 34 vuotta sitten. Ihmettelen ja loksauttelen leukojani tuon tuostakin, sillä kovin palj... -
Mummi oli nostelemassa karjalanpiirakoita pöydälle, kun hän kuuli auton kaartavan pihaan. Hän meni ovelle. Kun se aukesi, takana seisoi ma...
-
Seitsemän vuoden sisällä olen kokenut kolme leikkausta, joista ensimmäinen oli kaikkein kipein, satuttavin ja yllättävin. Silloin minut leik...
-
--> Tämänkertaisen Rokualle tulon syyksi paljastukoon nyt se, että kahdestaan halusimme juhlistaa päivää, jolloin tulee vierähtänee...
-
Kävimmepä sunnuntaina vaihteeksi ihailemassa Suomussalmelle perustetun Teatteri Retikan perushahmoa Eero Schroderusta . Tällä kertaa hän esi...
-
Oi mikä tärkeä päivä tänään perheessämme onkaan! Pepille nimittäin aukeaa tänään opin ohdakkeisen tien ensimmäinen, salaperäinen ja ikimuist... -
Renkaat humisevat vaimeasti, kun tie ahmii autoa. Puristan rattia ja koetan karistaa mielestäni siellä pörrääviä ajatuksia, mutta ne ilkkuva...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti